ITKU ÄIDIN HAUDALLA

– äänellä itkeminen kollektiivisen suremisen muotona ympäristöhuolen aikakautena.

"Vuotaz opin kuannutella nemmil pädövil päiväzil, 

ihala ilduigäne ijättäjä, kallis armozeni kandajaženi,

karuosalline korottajaženi."

Itku Äidin Haudalla -projekti yhdistää vanhan karjalaisen äänellä itkuperinteen sekä ympäristösurun ja pohtii musiikin keinoin kykyämme kohdata luonnon monimuotoisuus itsessämme. Olen halunnut kutsua kuulijan suolle kokemaan ja kohtaamaan luontoa – niin ympäröivää kuin sisäistäkin. Esityksillä tahdon pitää yllä vanhaa itkutraditiota nykykontekstissa, nostaen samalla esiin suomaaston ainutlaatuisuuden luonnon monimuotoisuuden vaalijana, hiilinieluina- ja varastoina sekä elämyksellisenä maisemana.

Karjalankielisten fraasien pohjalta kirjoittamissani itkuissa pyrin vaalimaan edes jossain määrin äänellä itkujen perinteisiä sisällöllisiä rakenteita ja tiedostamaan ne paikat missä omat tekstini rikkovat perinteisiä raameja.

Äänellä itku (käytetään myös nimitystä itkuvirsi ja itku) on karjalaista rituaalirunoutta, jolla on perinteisesti ollut vahva merkitys erityisesti hautajais- ja hääseremonioissa. Se on yhteisen suremisen muoto, osa siirtymärituaalia luopumistilanteissa ja elämän muutosprosesseissa

Äänellä itkutraditio juontaa juurensa esikristilliseen aikaan ja shamanismiin, nojaten ihmisen ykseyteen luonnon kanssa.

Kesällä 2018 toteutin ensimmäisen Itku Äidin Haudalla -nimisen soolokiertueen viidellä Pohjois-Pohjanmaan uhatulla suolla. Tämän jälkeen sukelsin itkuun musiikkiterapiaopintojeni perspektiivistä tehden omakohtaiseen taiteelliseen prosessiin liittyvän laadullisen tutkimuksen, joka kartoitti itkemisen vaikutuksia hyvinvointiini, erityisesti vireystilaani. Olen myös tutkinut itkuja analysoimalla arkistoitkujen tyylillisiä piirteitä, keskittyen lähinnä fraasien välisiin nyyhkytyksiin sekä hengitykseen liittyviin akustisiin ilmiöihin. 

 

Itku Äidin Haudalla -konsertti Helsingin Musiikkitalossa toteutettiiin isomman työryhmän kanssa keväällä 2019. Halusin tuoda teemat urbaaniin konserttitilaan ja tutkailla, kuinka sisäänrakennettua luontokokemusta voi herätellä äänentoiston sekä valo- ja videosuunnittelun avulla. 

Kesällä 2019 suuntasin jälleen soolokiertueelle soille. Työskentelyäni inspiroivat osittain myös kiertuepaikkakunnilla pitämäni Itku Äidin Haudalla -työpajat, jotka toivat näkökulmia lopulliseen esitykseen. 

 

Se kuinka voimme sisäisesti, heijastuu ympäristökäyttäytymiseemme ja vastaavasti meitä ympäröivä maisema luo suhdetta itseemme. Itku Äidin Haudalla- projekti on muotoutunut paitsi rakkaudesta vanhaan itkuperinteeseen, myös tarpeesta löytää erilaisia keinoja ympäristöhuoleen liittyvän ahdistuksen ja hämmennyksen käsittelyyn. 

Lue projektiin liittyviä lehtihaastatteluita:

Kaleva

Maaseudun tulevaisuus

Kirkko ja kaupunki

Kulttuuritoimitus

Ilkka

kaivanto.jpg

KAIVANTO NVC

väkivallattoman vuorovaikutuksen taideprojekti

Kaivanto NVC tarkastelee kommunikoinnin kulttuuria suhteessa kaivostoimintaan liittyviin sosiaalisiin, taloudellisiin sekä ympäristöllisiin kysymyksiin ja pyrkii ymmärtämään monipuolisesti kaivoshankkeisiin liittyvää keskustelua kaivospaikkakunnilla. Projektin aikana käyty dialogi nojaa väkivallattomaan vuorovaikutukseen eli Nonviolent communication (NVC) –metodiin. 

 

Kartoitamme kaivospaikkakunnille suunnatun aineistokeruun muodossa erilaisia kaivoshankkeisiin liittyviä todellisuuksia, minkä pohjalta luomme fyysistä teatteria, miimiä ja musiikkia yhdistelevää esitystaidetta. Tavoitteena on työskennellä puolueettomassa, rakentavassa ja myötäelävässä vuorovaikutuksessa paikkakunnan asukkaiden, sekä ympäristön kanssa. 

Käsittelemme puhumisen kulttuuria ja kuulluksi tulemisen kaipuuta sekä ihmisen paikkaa osana tämän päivän verkostoja, kysyen mikä rooli luonnon monimuotoisuudella on ihmisen arjessa. Missä kulkevat huutelun, keskustelun sekä kohtaamisen rajat ja onko paljon puhuttu vastakkainasettelu suhteessa luonnonvarojen hyödyntämiseen lopulta totta? Milloin puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa? 

Projektin toteutetaan Lapissa 2021-2023 välillä. 

NOSTATUS

– jousisoittimille sävellettävää nykymusiikkia

loitsuperinteen ja pölyttäjien äänien pohjalta

 

 

Nostatus on luonnollisen kiertokulun ja eheytymisen musiikillinen ihmettely sekä pohdinta kukoistamisen mahdollisuudesta. Se on kunnianosoitus luonnon monimuotoisuutta ja ravintoverkkoa ylläpitäville pölyttäjille: pistiäisille, lepakoille, kärpäsille, perhosille ja kimalaisille. Sävellystyön intensiteetin ja rytmiikan kulmakivenä toimivat arkistoihin kerättyjen loitsuäänitteiden ja vanhojen kalevalanmittaisten loitsurunojen metriikka sekä kielellinen muoto. Tavoitteena on luoda sanatonta musiikkia loitsurunoudesta ja tuoda esiin loitsujen käyttöön liittyviä teemoja; sisäisen ja ympäröivän kaaoksen järjestäytymistä sekä paranemisen ja elinvoiman palautumista.

Miten taide toimii tässä ajassa mielen kielenä avaten yhteyttä alitajunnan kerroksiin. Miltä loitsujen tavoittelema tunnetila kuulostaa musiikkina? Voiko vieraiden, jopa pelottavien lajien äänet kokea turvallisina, rentouttavina, kenties hypnotisoivana?

Version%202_edited.jpg

LUINEH

Luineh on duo, jonka musiikissa yhdistyvät vanhat suomalais-ugrilaiset kansanlaulut sekä kurkkulaulu ja tuvalaiset perinnesoittimet. Tuomme kurkkulaulajan ja muusikon Juuso Raunion kanssa yhteen kaksi vahvaa ja erilaista musiikillista perinnettä ja polveilemme runolaulusta, tuvalaiseen perinnemusiikkiin, loitsuihin ja karjalaisiin kansanlauluihin.

Musiikki kasvaa nykyhetkeen rujon kauniiksi tulkinnoiksi.

 

Noora Kauppila: ääni, lyömäsoittimet

Juuso Raunio: ääni, igil, doshpuluur

Kuuntele Luinehin musiikkia täältä.

Luineh Facebookissa:

  • Facebook

© Noora Kauppila